Mikä oikeastaan takaa rahasi arvon? Kultakolikoista fiat-dollareihin ja vakaakolikoihin

Federal Reserven seteleitä ei ole voinut lunastaa kullaksi 30. tammikuuta 1934 jälkeen eikä hopeaksi 1960-luvulta lähtien, kertoo Federal Reserve. Dollarivakaakolikoiden eli yhden dollarin arvossa pysymään rakennettujen kryptotokenien liikkeeseenlaskijat ostivat vuonna 2025 Yhdysvaltain valtion lyhyitä velkasitoumuksia 33 miljardilla dollarilla, arvioi BIS:n working paper -julkaisu.

Kulta ja hopea ovat painavia, joten metallin kantamisen sijaan ihmisten oli kätevämpää tallettaa se pankkeihin ja käydä kauppaa seteleillä, jotka osoittivat sen omistuksen, kertoo IMF:n syyskuussa 2012 julkaisema selittävä artikkeli. ”Kuka tahansa halukas saattoi mennä pankkiin ja saada setelin taustalla olevan jalometallin.” Lopulta IMF:n sanoin ”paperinen saatava jalometallista irrotettiin metallista”.

Yhdysvalloissa irtautuminen tapahtui kahdessa vaiheessa. 30. tammikuuta 1934 allekirjoitettu Gold Reserve Act siirsi kaiken rahakullan valtiovarainministeriölle. Haltijat saivat kullastaan rahaa 35 dollarin unssihinnalla, mikä laski dollarin kulta-arvon 59 prosenttiin vuonna 1900 asetetusta 20,67 dollarin tasosta. Lain pykälät 5 ja 6 kielsivät valtiovarainministeriötä ja rahoituslaitoksia lunastamasta dollareita kullaksi. Amerikkalaiset eivät enää voineet vaihtaa seteleitään kullaksi. Ulkomaiset hallitukset pystyivät siihen yhä.

Toisen maailmansodan aikana heinäkuussa 1944 pidetty Bretton Woodsin konferenssi perusti IMF:n valvomaan Yhdysvaltain dollariin ja kultaan perustuvaa kiinteiden valuuttakurssien järjestelmää. Muut valuutat sidottiin dollariin, ja dollarin arvo ilmaistiin kullassa kongressin asettamalla 35 dollarin unssihinnalla. Yhdysvaltain ulkoministeriön historioitsijoiden mukaan Yhdysvalloilla ei 1960-luvulle tultaessa ollut tarpeeksi kultaa kattamaan maailmalla tällä kurssilla kiertäviä dollareita. 15. elokuuta 1971 Richard Nixon keskeytti vaihdettavuuden. ”Ulkomaiset hallitukset eivät voineet enää vaihtaa dollareitaan kultaan; käytännössä kansainvälinen rahajärjestelmä muuttui fiat-järjestelmäksi”, kertoo Federal Reserven historiasivusto.

Yhdysvaltain asiakirjat kertovat kahdesta Saudi-Arabian kanssa vuonna 1974 otetusta askeleesta. Taloudellisen yhteistyön sekakomissio julkistettiin prinssi Fahdin Washingtonin-vierailun aikana 8. kesäkuuta 1974. Luottamuksellisessa 12. joulukuuta 1974 päivätyssä suurlähetystön sähkeessä yhdysvaltalaisvirkamiehet raportoivat, että Saudi-Arabian rahaviranomainen (SAMA) oli suostunut kokeiluluonteisesti ostamaan Federal Reserven kautta huomattavan lisäosuuden joulukuun valtion velkapaperiemissiosta. SAMA:n pääjohtaja hyväksyi uuden luottamuksellisen suhteen valtiovarainministeriön lainanottotoimintaan ja pyysi, että järjestelyn toteuttaisi New Yorkin Federal Reserve -pankki. Samassa sähkeessä kerrottiin saudien yllättävästä, 11. joulukuuta tehdystä päätöksestä vaatia öljyn myyntiä ainoastaan dollareilla.

Saudi-Arabialla oli elokuun 2026 lopussa Yhdysvaltain valtion arvopapereita 141,2 miljardin dollarin arvosta Yhdysvaltain valtiovarainministeriön TIC-tietojen mukaan, kun suurimmalla ulkomaisella omistajalla Japanilla niitä oli 1 068,3 miljardin dollarin arvosta. Dollarin osuus maailman julkistetuista valuuttavarannoista oli vuonna 2024 58 prosenttia ja euron 20 prosenttia, kertoo Federal Reserven henkilöstön muistio.

Dollarivakaakolikko toimii yhdessä suhteessa kuin vanha kultakatteinen seteli: annat yhden dollarin, saat yhden dollarin tokenin, ja liikkeeseenlaskija lupaa vaihtaa sen takaisin. Ero on siinä, mitä tokenin takana on. Saman Federal Reserven muistion mukaan noin 99 prosenttia vakaakolikoiden markkina-arvosta on sidottu dollariin. USDT-tokenin liikkeeseen laskeva Tether raportoi 30. kesäkuuta 2026 varantojensa olleen yhteensä 187,75 miljardia dollaria ja velkojensa 183,64 miljardia dollaria; luvut perustuvat BDO:n tiettyä ajankohtaa koskevaan varmennukseen, eivät täyteen tilintarkastukseen. Sen suurin omistus olivat Yhdysvaltain valtion lyhyet velkasitoumukset, mutta varantoihin kuului myös kultaa, bitcoinia, osakkeita ja vakuudellisia lainoja.

Circlen USDC-varannot ovat pääosin valtion arvopapereihin liittyvissä takaisinostosopimuksissa, valtion arvopapereissa ja käteisessä. Circlen tarkastusraportin mukaan liikkeessä oli 31. elokuuta 2026 USDC:tä 73,32 miljardin dollarin arvosta ja varantoja 73,40 miljardia dollaria. Suurin osa, 62,32 miljardia dollaria, oli Circle Reserve Fund -rahastossa, joka on valtion arvopapereihin, niihin liittyviin takaisinostosopimuksiin ja käteiseen sijoittava valtionlainojen rahamarkkinarahasto. Loput olivat pääosin käteistä säänneltyjen rahoituslaitosten tileillä. Suuri osa kunkin tokenin takana olevasta rahasta päätyy siis Yhdysvaltain valtion lyhytaikaiseen velkaan tai on sen vakuutena. Saman BIS:n working paper -julkaisun arvion mukaan dollarivakaakolikoiden varat ylittivät 270 miljardia dollaria joulukuuhun 2025 mennessä.

Kaikki vakaakolikot eivät kuulu näiden sääntöjen piiriin, eivätkä varantovaatimukset poista riskiä, että haltijat eivät stressitilanteessa pysty lunastamaan tokeneitaan dollarin arvosta, kuten USDC:n lasku 86 senttiin maaliskuussa 2023 osoitti.

Federal Reserven henkilöstön muistio kutsuu vakaakolikoita velaksi, johon voi kohdistua talletuspako (run-able liability). Kun Silicon Valley Bank asetettiin kriisinratkaisuun 10. maaliskuuta 2023, Circle kertoi, ettei se pystynyt nostamaan pankissa olleita 3,3 miljardin dollarin USDC-varantoja, noin 8 prosenttia kokonaismäärästä. Pohjalukemissaan USDC:llä käytiin kauppaa 86 sentin hintaan dollaria kohden; paine helpotti, kun Yhdysvaltain viranomaiset ilmoittivat, että kaikkien SVB:n tallettajien varat suojataan täysimääräisesti. FSOC:n mukaan TerraUSD oli suunniteltu säilyttämään arvonsa ilman kryptomaailman ulkopuolisia varantoja. Toukokuussa 2022 sen hinta putosi lähes nollaan. BIS totesi kesäkuussa 2025, että vakaakolikot eivät täytä rahajärjestelmän perustaksi asetettavia vaatimuksia, kun niitä verrataan sen kolmeen keskeiseen testiin: yhtenäisyyteen (singleness), joustavuuteen (elasticity) ja eheyteen (integrity).

Vuonna 1921 Henry Ford ehdotti, että liittovaltion Muscle Shoalsin vesivoimahanke rahoitettaisiin joukkovelkakirjojen sijaan 30 miljoonan dollarin rahaliikkeellä. ”Rahajärjestelmässä mittapuuna olisi tietty määrä tunnin ajan tehtyä energiaa, joka vastaisi yhtä dollaria”, Ford sanoi New-York Tribunen 4. joulukuuta 1921 julkaiseman, hänen suunnitelmaansa käsitelleen jutun mukaan. Thomas Edison tuki suunnitelmaa kommenteissa, jotka The New York Times julkaisi 6. joulukuuta 1921.

Yhdysvaltain energiatietovirasto (EIA) toteaa, että varastointijärjestelmät kuluttavat latautuessaan enemmän sähköä kuin pystyvät purkautuessaan luovuttamaan, ja sähkön toimittamisen kustannus muuttuu minuutista toiseen. Rahasta itsestään BIS kirjoitti kesäkuussa 2018, että ”hyvän rahan ydin on aina ollut luottamus sen arvon vakauteen”, ja että rahan on skaalauduttava talouden mukana ja sitä on tarjottava joustavasti.